”Täällä tuntuu hieman enemmän, hieman lämpimämmältä, vaikka täällä on usein melko kylmää. Tunne on aina ollut läsnä, kirkkaana ja ilmeisenä, mutta myös määrittelemättömänä ja hieman liian suurena puettavaksi sanoiksi. Täällä koettu tunne on kaikkea suurta, joka saa minut tuntemaan itseni pieneksi, mutta myös kaikkea pientä, joka saa minut tuntemaan itseni suureksi. Tunne on lämmin mutta myös kylmä, pimeä mutta myös valoisa, selvästi erilaisten asioiden laajuus. Se on kontrasteja.

Täällä, jatkuvasti väriään vaihtavan tunturin ympäröiminä, meitä muistutetaan päivittäin läsnäolostamme tässä hetkessä, ja siitä pidän. Pidän kaikista vuodenajoista ja niiden erilaisuudesta, kaikista muodoista, väreistä ja sävyistä. Useimmiten tunne on kuitenkin lämpimämpi, kun on hieman kylmempää. Kun pakkasasteet ovat jäädyttäneet maiseman ja ensilumi on puuteroinut huiput. Useimmiten lumi saapuu jo lokakuussa ja pysyy aina kesäkuuhun asti.

Jossain siinä vaiheessa lokakuuta, kun talvirenkaat vaihdetaan, eteisessä ovat aina valmiina myös pari FUBUKEJA. Valmiina jokaiseen seikkailuun, pieneen tai suureen, kahdeksana kuukautena vuoden kahdestatoista. Ne kuuluvat nyt tänne, itsestään selvänä osana pitkän talven arkea. Aivan yhtä itsestään selvästi kuin mukavat tohvelit kuuluvat kesään – tosin päinvastoin. FUBUKIN ansiosta rapea lumi muuttuu pehmeäksi, koskematon lumi kevyeksi ja kylmimmät päivät lämpimiksi. Jälleen kontrasteja, mutta täällä ne yhdistyvät kokonaisuudeksi, jossa toimivuus jakaa ykkössijan viehätyksen ja yksinkertaisuuden kanssa.

Talvi tuo mukanaan sekä pimeyttä että valoa. Päivät lyhenevät, ja joulukuun alussa aurinko laskee horisontin taakse jäädäkseen sinne, kunnes vuosi on vaihtunut uudeksi. Lämpötila laskee, revontulet tanssivat yötaivaalla ja yksi monista lumimyrskyistä kulkee ohitse. Uusi lumipeite valaisee talven pimeyden, pyyhkii vanhat jäljet pois ja verhoaa maiseman jälleen. Tuolla ulkona on yksi suuri luonnon oma leikkipuisto. Leikkipuisto, joka esiintyy yhdessä kauniin polaar yön taivaan kanssa. Taivaan, joka on vaaleanpunainen, sininen ja violetti. Suunnilleen silloin, kun päivä on pimeimmillään, tunnen eniten rauhaa. Kun polaariyö pitää lämpimästi ja pehmeästi syleilyssään.

Silloin ja siellä se tuntuu kaukaiselta, mutta pian koittaa jälleen aika, jolloin vuorokausi tuntuu ikuiselta. Aika, jolloin aurinko paistaa aina. Keskiyön auringon aika, kaunein aika. Jälleen minua muistutetaan selvästi erilaisesta, tunteesta, joka on täällä lämpimämpi, vaikka täällä on usein melko kylmää.”

__

Lisa Björnström - 2023